*

Petri Mäkelä Satunnaisia mielipiteitä ja poliittisia piikkejä

Nato ja Venäjä – Suomen turvallisuusympäristö

  • Joiden Nato-maiden asevoimien kutistuminen
    Joiden Nato-maiden asevoimien kutistuminen

Vuoden 1989 Euroopassa massiviset sotavoimat valmistautuivat käymään toistensa kimppuun. Varsovanliitto pelkäsi Naton yllättyshyökkäystä ja varautui vastaiskuun (tai ennaltaehkäisevään iskuun) läpi Euroopan. Nato puolestaan oli varautunut pysäyttämään Varsovanliiton hyökkäyksen ryhmittymällä puolustamaan Pohjoisen Saksan alankoalueita ja Fuldan kapeikkoa.

 

Molemmat kylmän sodan osapuolet olivat kykeneväisiä laajaan ja tuhoisaan sotaan niin tavanomaisilla, kuin ydinaseillakin. Vuonna '89 Natolla oli euroopassa yli 2,6 miljoona miestä aseissa, tukenaan 19000 panssaria. Samaan aikaan Varsovan liitolla oli noin 3,5 miljoonaa miestä ja 47000 panssarivaunua. [1]

 

Mitä tekemistä yli 25 vuotta vanhoilla tiedoilla on nykypäivän kanssa?

 

Valtaosa ihmisistä tiedostaa Venäjän asevoimien pienentyneen olennaisesti, niiden vahvuus on noin 875 000 miestä ja panssareita noin 22 000, joista aktiivipalveluksessa yli 2500. Sen sijaan iso osa ihmisistä pitää Natoa edelleen ylivertaisen voimakkaana tekijänä tavanomaisessa sodankäynnissä. Naton miesvahvuus on sen alueellisesta laajentumisesta huolimatta pudonnut noin 450 000 mieheen (ilman Turkkia, jonka joukot ovat käytännössä sidottuina Turkin omaan puolustukseen), reservien valmiusasteen ollessa olematon. Panssarivaunuja Natolla on euroopassa noin 5000, joista valtaosa reservissä. Monesti lähteenä siteerataan vuoden 2007 [2] lukuja, mutta nämä eivät enää ole millään tasolla relevantteja.

 

Nopeasti käynnistyvässä kriisissä, jossa ei ole kuukausia käytettävänä kouluttamattomien reservien käyttöönottoon, on Nato erittäin suurissa vaikeuksissa. Ennen kaikkea koska, sen käytettävissä olevat joukot on ryhmitetty erittäin hajanaisesti ja ammattimaisimmista joukoista osa on jatkuvasti kriisinhallintatehtävissä.

 

Ilma- ja merivoimien osalta tilanne on huomattavasti tasaisempi ja merillä Natolla on voimakas ylivoima. Merivoimien operaatioilla voidaan kuitenkin vaikuttaa keskieuroopan konflikteihin hyvin rajoitetusti, kuten jo maailmansodat osoittivat. Ilma-aseen osalta Natolla on selkeä laadullinen ylivoima. On kuitenkin jossakin määrin kyseenalaista kuinka tehokkaasti Naton ilmatuki kykenee operoimaan Venäjän maavoimia vastaan, tilanteessa jossa Venäjä hyödyntää erittäin kehittyneitä ilmatorjuntajärjestelmiään yhdessä hävittäjiensä kanssa. Tilanne pakottaa Naton operoimaan kaukaa, tai urhaamaan kalliita ja lukumääräisesti kuitenkin vähäisiä ilmavoimiaan, jotta maajoukkoja voidaan tukea.

 

Alueellisesti tarkasteltuna Naton vahvimmat joukot löytyvät Isosta-Britanniasta, Ranskasta ja Puolasta. Saksan sodanajan vahvuus on hälyyttävän alhainen, vaikka reservitkin mobilisoitaisiin ja saksalaisten prikaatien täyttöaste on vain 80% luokkaa.

 

Todennäköisimmät konfliktialueet ovat Balttia ja Puola. Syitä tähän löytyy sekä maantieteestä, että alueiden etnisistä koostumuksista. Konfliktin kärjistymisen syitä löydetään tarvittaessa helposti, mutta todennäköisimmin ne kumpuavat Venäjän sisäpolitiikasta.

 

Venäjä ei kykene voittamaan maailmansotaa, siihen sen sotilaallinen, taloudellinen ja tuotannollinen kapasiteetti ei riitä. Olennainen kysymys onkin, kuinka suurta osan Euroopasta Venäjän asevoimat kykenevät uhkaamaan ja minkälainen sietokyky Eurooppalaisilla valtioilla on tappioihin ja siviiliväestön joutumiseen sodan jalkoihin.

 

Kuinka todennäköisenä tälläistä tilaneen kärjistymistä eurooppalaiseksi suursodaksi sitten pidetään? Hyvänä ilmapuntarina voidaan käyttää Saksaa, joka 2000-luvun alun aikana on ajanut asevoimiensa suorituskyvyn todella alas. Saksassa on kuitenkin päätetty pitää yllä modernien Leopard 2A7+ panssarivaunujen tuotantokykyä, tilaamalla tuleviksi vuosiksi pieniä eriä uusia panssareita.[3] Lisäksi Saksan liittopäivät (parlamentti) hyväksyi uuden taistelupanssarivaunun kehittämisen. Kyseessä on ensimmäinen kokonaan uuden raskaan taisteluvaunun kehitysprojekti euroopassa sitten kylmän sodan päättymisen.[4]

 

Lisäksi Puola on määrätietoisesti kehittäny asevoimiensa suorituskykyä. Miesmäärän laskua on kompensoitu esimerkiksi uudistamalla panssariasetta ja mm. oman uuden keskiraskaan panssarivaunun kehitystyöllä.

 

Lähitulevaisuus näyttää käynnistääkö Venäjän agressiivinen voimapolitiikka uuden varustelukierteen Euroopassa, merkkejä siitä on jo nähtävissä. Jos Venäjän voimistuvaan sotilaalliseen voimaan ei vastata länsimaissa, kasvaa suursodan riski merkittävästi. Ydinaseiden käyttö tavanomaisessa sodassa on kuitenkin käytännössä poissuljettu vaihtoehto läntisten demokratioiden osalta. Venäjä puolestaa on ilmaissut olevansa valmis käyttämään ydinaseita myös tavanomaisen sodankäynnin uhatessa sen selviytymistä. [5]

 

Suomen tilanne on edelleen yhtä hankala ja vaarallinen mitä se on ollut koko historiamme aikana. Mikä tahansa sotilasoperaatio Balttian alueella tarvitsee onnistuakseen Suomenlahden hallinnan. Asiaa on käsitelty tarkemmin Ruotsin näkökulmasta, esimerkiksi ruotsalaisen kenraali Karlis Neretnieksin toimesta [6]. Samoja perusperiaatteita voidaan soveltaa myös Suomen osalta.

 

Hyökätessään Balttiaan olisi Venäjän vähintäänkin pidettävä huoli siitä etteivät Suomen asevoimat sekaannu operaatioon. Uskottavan poliittisen lupauksen antaminen Suomen puolueettomuudesta ei onnistu, ilman sellaisia sopimuksia, jotka käytännössä asettaisivat meidät alisteiseksi Venäjälle. Sotilaallisesti asia voidaan pyrkiä varmistamaan nopeilla ilma- ja ohjusiskuilla Suomen sotilaalllisen toimintakyvyn, joka uhkaa Balttiassa toimivia joukkoja. Lisäksi Venäjän täytyisi joko alueita haltuunottamalla tai ilmaiskuin estää Suomen infrastruktuurin käyttö Natolta.

 

Tälläiseen operaatioon voi kuulua myös eri osia Ukrainassakin käytetystä hybridisodankäynnin työkalupakista. Näihin kuuluvat mm. informaatiosota, erikoisjoukkojen käyttö ilman tunnuksia, tykistön käyttö rajojen yli ilman sodanjulistusta tmv., verkkosodankäynti ja poliittinen painostus niin sisä-, ulko-, kuin kauppapoliittisissakin aiheissa.

 

Sama perusperiaate voidaan kääntää koskemaan myös Naton hyökkäystä Venäjälle. Tälläistä tilannetta pidetään erittäin epätodennäköisenä, koska se vaatisi kaikkien Naton jäsenmaiden hyväksynnän. Ja yleisesti tiedetään kuinka vastahakoisia demokraattiset hallinnot ovat olleet aloittamaan sotia omassa naapurustossaan.

 

Tälläisen pinnallisen analyysin pohjalta ei tietenkään laadita puolustussuunnitelmia, mutta joitakin suuntaviivoja Suomen maanpuolustukselle voidaan vetää:

 

  • Puolustusvoimien suorituskykyä tavanomaisessa sodassa pitää nostaa.

  • Yhteiskunnan toimintakyky, tiedonvälitys ja kriittinen infrastruktuuri pitää pystyä turvaamaan verkkohyökkäyksiltä.

  • Erikoisjoukkojen laajamittaisenkin toiminnan torjuminen hyvin nopealla varoitusajalla.

  • Ilmatorjunnan kehittäminen niin, että voidaan hallita Suomen ympäristöä.

 

Tärkeintä on kuitenkin, että näistä asioista keskustellaan juuri nyt ennen eduskuntavaaleja. Koska vaalien jälkeen on saatava aikaan sellaisia päätöksiä, joilla varmistetaan suomalaisten selviäminen myös tulevaisuudessa.

 

 

 

Lähteet:

[1] Bulletin of the Atomic Scientists maaliskuu 1989)

[2]https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/279983/2013.pdf

[3] http://www.janes.com/article/46904/germany-receives-first-leopard-2a7-mbt

[4] http://www.popsci.com/russian-invasion-ukraine-spurs-new-german-tank-design-0

[5] http://rt.com/news/217823-putin-russian-military-doctrine/

[6] http://www.stratfor.com/the-hub/sweden-and-stability-baltic-sea-region-0#axzz3OV9K605f

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

James Mashirin blogissa analyysia Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisten keskustelujen tasoerosta, Suomessakin pitäisi puhua avoimemmin ja enemmän näistä:
https://fmashiri.wordpress.com/2015/01/11/pohjoisk...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

USA ja Kanada puuttuvat vahvuuksista kokonaan.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Mukaan on laskettu Euroopassa olevat USA:n joukot ja nopean valmiuden yksiköt. (Socom ja 18. Armeijakunta)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mielenkiintoinen tarkastelu ja mielenkiintoisia linkkejä. Kiitos.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Mikä tahansa sotilasoperaatio Balttian alueella tarvitsee onnistuakseen Suomenlahden hallinnan."

Aivan niin, koska jokainen Suomenlahden koordinaattipiste on Suomesta laukaistavien merimaaliohjusten kantaman sisällä.

"Hyökätessään Balttiaan olisi Venäjän vähintäänkin pidettävä huoli siitä etteivät Suomen asevoimat sekaannu operaatioon. Uskottavan poliittisen lupauksen antaminen Suomen puolueettomuudesta ei onnistu, ilman sellaisia sopimuksia, jotka käytännössä asettaisivat meidät alisteiseksi Venäjälle. Sotilaallisesti asia voidaan pyrkiä varmistamaan nopeilla ilma- ja ohjusiskuilla Suomen sotilaalllisen toimintakyvyn, joka uhkaa Balttiassa toimivia joukkoja. Lisäksi Venäjän täytyisi joko alueita haltuunottamalla tai ilmaiskuin estää Suomen infrastruktuurin käyttö Natolta."

Toisin sanoen: jos Venäjä hyökkäisi Baltiaan, se vuorenvarmasti sitä ennen hyökkäisi Suomea vastaan saadakseen Suomenlahden pohjoisrannikon haltuunsa ja sivustauhkan eliminoitua Baltiaa vastaan hyökkääviltä merivoimiltaan.

Toimituksen poiminnat