Petri Mäkelä Satunnaisia mielipiteitä ja poliittisia piikkejä

Venäjä, Neuvostoliitto ja Rooma

  • Oman pienen pyöreän huoneensa Caesar vai uuden keisarikunnan airut?
    Oman pienen pyöreän huoneensa Caesar vai uuden keisarikunnan airut?

 

Kävin, ajoittain kiivastakin, keskustelua aiheesta Venäjän tila nykyään ja Suomen asema kylmän sodan aikana. Keskustelun aikana mieleeni nousi ajatus historiallisista suurvaltasykleistä ja niiden vaikutuksesta aikansa suurvaltojen naapureihin. Teorian imperiumien sykleistä on kylläkin esittänyt jo paljon minua aikaisemmin brittiläinen kenraali ja historioitsija Sir John Bagot Glubb (1897-1987).

 

Glubb jakoi imperiumien elämänkaaren seuraaviin vaiheisiin:

1)Uudisraivaajien aika

2)Valloitusten aika

3)Kaupankäynnin aika

4)Vaurauden aika

5)Älyllisten saavutusten aika

6)Rappion aika

 

Sykli perustuu ennen kaikkea Rooman historiaan, mutta samat teemat toistuvat läpi koko kirjoitetun historian.

 

Jos verrataan tätä tilannetta Neuvostoliiton historiaan, voidaan helposti havaita uudisraivaajien ajan liittyvän alueellisen laajenemisen sijaan sosiaaliseen murrokseen, jossa valta siirtyi kansan kautta puolueelle. Näin luotiin pohja uudelle imperiumille. Laajentumisen aika puolestaan merkitsi kaikille Neuvostoliiton naapurustossa oleville kärsimystä ja tuhoa, imperiumin laajentuessa väkivalloin. Tämän vaiheen tuhoisuutta lisäsi väistämätön yhteenotto toisen aggressiivisesti laajenevan imperiumin kanssa. Laajenemisvaihe pysähtyi voimatasapainoon jo kehityksensä myöhäisemmissä, defensiivisissä vaiheissa olevan USA:n kanssa.

 

Suomen osalta tämä ajanjakso päättyi paremmin kuin muiden naapurivaltioiden. Mutta lopputuloksena Suomi oli seuraavien syklin vaiheiden aikana tiukasta Neuvostoliiton talutusnuorassa. Sisäpolitiikkaa ohjailtiin välillä tarkastikin, ulkopoliittinen liikkumavara oli olematonta ja poliittinen johto teki kulisseissa tiivistä yhteistyötä Neuvostoliiton väkivaltakoneiston kanssa. Taloudellisesti vakaa ja stabiilihko, heikkojen ja omasta mukavuudestaan välittävien neuvostojohtajien vaiheet 3-5 olivat Suomelle onnistuneita.

 

Neuvostoliitto romahti syihin, joista on kirjoitettu hyllymetreittäin tiedettä, mutta syyt voitaneen tiivistää liialliseen asevarusteluun, korruptioon ja yleiseen välinpitämättömyyteen. Romahdusvaihe oli tuhoisa Suomen taloudelle, mutta toisaalta sekartoinen Jeltsinin Venäjä ei ollut varteenotettava uhka. Se oliko valtion kaatuminen imperiumin loppu on tavallaan edelleen avoinna.

 

 

Oman pienen pyöreän huoneensa Caesar vai uuden keisarikunnan airut?

 

Tätä taustaa vasten peilaten voitaisiin pyrkiä ennustamaan nykyisen Venäjän kehitystä. Ongelma onkin tunnistaa, onko kyseessä Neuvostoliiton hajoamisen viimeinen kuolinkouristus vai uuden slaavilaisen nationalisti imperiumin lähtölaukaus?

 

Molempien puolesta löytyy argumentteja, toisaalta oligarkkivallan heilahtelut ovat osa uutta valtarakennetta ja toisaalta Putin on taustaltaan vanhan koulukunnan neuvostoagentti.

 

Jos tilannetta katsotaan uuden keisarikunnan syntynä, on Suomen asema jälleen erittäin vaarallinen ja näin lähellä muodostuvan imperiumin sydäntä ei voi selvitä myötyväisyyspolitiikalla, kuten Baltian maiden kohtalo osoitti. Toisaalta jos viimeaikaiset tapahtumat ovat vain Neuvostoliiton kuolinkorinaa, voi pidättyväinen ja rauhoitteleva politiikka riittääkin.

ps. En ole historioitsija, mutta harrastaja kuitenkin. Lähestymiskulma on ehkä insinöörimäisen kulmikas, mutta olisiko siitä keskustelun avaajaksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Olen useasti ajatellut ihan samoin. Petri laittoi asian ''paperille''

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Juttu on pyörinyt mielessä jollain tasolla jo Georgian kriisistä, mutta nyt tuli sysäys räpeltää edes jotain ylös. Jos olisi aikaa ja julkaisukanava, voisi tästä kirjoittaa jonkun verran pidemmältikkin. Tänne on turha laittaa paljoa pidempiä juttuja, mutta tuleepahan harjoiteltua tiivistämistä.

Pekka Iiskonmaki

Tuo aikajana on aika pitkä <10 -vuotta. Venäjän kassa alkaa olemaan tyhjä kahden - kolmen vuoden kuluttua.

Ruplaa on tuettu eläkevaroilla ja rakenteisiin ei ole Suomen tavoin puututtu.

Hodorkovski varmasti tuntee Venäjän. Toisaalta voihan iso laiva kääntyä hitaasti tai sitten vajota kuten Titanic.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Venäjällä nykyinen valtaeliitti on jo vuosikausia tehnyt työtä muokatakseen kansan mielipidettä venäläisyyden ylivertaisuutta muiden kansojen yläpuolella korostavaan suuntaan. Lännessä taas korostetaan kansakuntien tasavertaisuutta. Täällä historiasta on otettu opiksir. Historian valossa näyttää siltä että itänaapurissa isot muutokset suuntain tai toiseen tapahtuvat aina ison rytinän kautta.

Näin maallikkona on vaikea sanoa mihin tuo kaikki tulee johtamaan, varmaa on vain että edessä on lähinnä huonoja vaihtoehtoja. Ainakin sellaisiin on syytä varautua. Toivottavasti valtionjohdoilla sekä näille työskentelevillä asiantuntijoilla on paremmat eväät hankkia tietoja ja tehdä analyysejä itänaapurimme tulevista toimista. EU:lla ja Yhdysvalloilla on toki Suomea paremmat keinot ja kanavat. On sitten eri asia, antaisiko esim Nato käyttöömme itänaapuria koskevaa saamaansa informaatiota vaikka se liittyisi suoranaisesti meidän omaa turvallisuuttamme koskeviin tietoihin, ja miksi sen pitäisi edes antaa?

Kuten Haglund sanoi, on naivia kuvitella että meillä sotilaallisesti liittoutumattomana olisi mahdollista jättäytyä sotilaallisen kriisin ulkopuolelle, jos sellainen on syttyäkseen. Se oli rehellistä puhetta ministeriltä.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Kun editointi ei toimi, niin lisätään tähän tuon yllä olevan linkin blogin otsikko:
"Putinin valinta - romahdus vai suursota?"

JPK Jäntti

Asiaa kannattaa tarkastella vähän laajemmastakin perspektiivistä.

USA on ollut hetken aikaa johtava suurvalta, mutta tilanne on muuttumassa. EU on selkeämmin ollut jo jonkin aikaa jäämässä kehityksestä. USA:n ja EU:n vapaakauppaneuvottelut ovatkin tarpeen, jotta saadaan kilpailukykyisempi ja vahvempi poliittinen alue vastaamaan nouseviin haasteisiin.

Haastajana ovat diktatuurin ja markkinatalouden epäpyhä allianssi, Kiina, ja maailman suurin demokratia: Intia.

Suurvalta-asema syntyy suuren kehittyneen talouden ja ennenkaikkea massatuotannon ympärille, jota tukee tiede ja koulutus sekä näiden mahdollistamat asevoimat. Tarvitaan suuri väestöpohja ja dynaamisuuden mahdollistava yhteiskunta.

Mitä on Venäjä tässä näkökulmassa? Sillä ei ole massatuotantoa eikä siihen tarvittavaa väestöpohjaa. Talous on yksipuolinen eikä tue osaamisen kehittymistä ja kumuloitumista. Yhteiskunnasta puuttuu dynaamisuus ja uusiutumiskyky.

Jos annetuista vaihtoehdoista pitää valita, niin valinta on ehdottomasti kuolinkouristus, viimeinen epätoivoinen yritys pitää kiinni menneisyyden kuvitelmista.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Näin minäkin asian näen, mutta kuolinkouristukset voivat olla väkivaltaisia myös Suomea kohtaan.

JPK Jäntti

Ukrainan siirtyminen EU:n leiriin on ymmärrettävä mm. Puolaan liittyvien historiallisten ja kulttuuristen siteiden vuoksi, mutta samanaikaisesti suurin kolaus venälaisten kuvitelmille tai mahdollisuuksille luoda slaavilainen suurvalta.

EU:n, Intian ja Kiinan väliin ei yksinkertaisesti mahdu kooltaan miljardiluokan valtiota, ei lähellekään.

Venäläisten pullistelu loppuu KGB-agentin johdolla samalla tavalla kuin Neuvostoliitolle kävi: kun ei ymmärretä talouden toimintatapoja niin tuloksena on konkurssi ja pesänjako. Putinin jälkeen toivottavasti tulee täysin uusi sukupolvi.

Valtioiden kuolinkouristukset ovat väkivaltaisia ennenkaikkea kuolevien valtioiden omia kansalaisia kohtaan. Samalla tietenkin uhka häiriöistä rajoilla kasvaa. Rajaselkkauksen vaara on suurin tietenkin siellä, missä vastus on pienin.

Valko-Venäjän liittäminen Venäjään olisi ehkä tällainen aika riskitön seuraava operaatio, ainakin riskittömämpi kuin Suomen Lapin miehittäminen. Lapista voisi tehdä vaikka EU-maiden joukkojen pysyvän harjoitusalueen.

Ukrainan tilanteesta pitää tietenkin myös poimia rusinat pullasta, jos mahdollista.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä Vastaus kommenttiin #11

Vähimmän vastuksen reitti voisi olla eteläisen Ukrainan läpi Krimille ja siitä itäiseen Moldovaan?

Toimituksen poiminnat