*

Petri Mäkelä Satunnaisia mielipiteitä ja poliittisia piikkejä

Kilpailuttamisen ongelmat ovat lainsäädäntöä syvemmällä

Olen itse aikaisemmin kirjoittanut julkisten hankintojen kilpailuttamiseen liittyvistä ongelmista. Nyt KD:n kansanedustaja Sari Essayah on myös herännyt ongelmaan. Nykyinen tapa kilpailuttaa julkiset hankinnat aina kouluruuasta valtaviin rakennusprojekteihin asti lähinnä hintaa painottavilla kilpailutuksilla, on johtanut kulttuuriin, jossa hiljaisesti hyväksytään julkisten palveluiden, tuotteiden ja rakennusten tasaisesti heikkenevä laatu ja laskeva kotimaisuusaste.

 

Syytä tähän kehitykseen, jossa hintoja ja laatua polkemalla on ollut mahdollista voittaa lähes mikä tahansa julkinen kilpailutus, pitää etsiä useastakin tekijästä. Osassa tapauksista, pahimpana esimerkkinä julkiset IT hankinnat, syynä on puhtaasti osaamattomuus. Ei osata etsiä saati arvioida projektiin liittyviä laatutekijöitä. Vielä enemmän näissä projekteissa on yleensä ongelmia itse tilauksen ja kilpailutuksen sisällön määrittelyssä. Toinen syy on yhä lisääntyvässä sopimusten lakituvassa ratkomisessa. Halvinta ostamalla virkamies turvaa oman selustansa mahdolliselta ja joillakin aloilla todennäköiseltä, markkinaoikeuskanteelta. Kolmas syy on syvällä virkamieskunnassa istuva ajatus siitä, että kotimaisuutta suosivat kriteerit, siis esimerkiksi lyhyet kuljetusmatkat tai Essayahinkin mainitsemat hyvät eläinten olot, olisivat jotenkin kiellettyjä tai ainakin paheksuttuja.

 

Osana hallituksen tuottavuushyppyä tulisikin varmistaa, että julkinen kilpailutusprosessi hiotaan sellaiseen kuntoon, että kotimaisten vaihtoehtojen valinta tulee olla mahdollista, silloin kun se on järkevintä kokonaistaloudellisuuden kannalta. Virkamieskunnalle on myös tarvittaessa koviakin keinoja käyttäen opetettava se, että Suomen edun on tultava oman edun tai mukavuudenhalun edellä. Lisäksi säädöstöä on uudistettava niin, että kilpailutusten lähes automaattinen kierrätys markkinaoikeuden kautta loppuu.

 

 

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/101042-ulkomainen-liha-pois-kouluruoasta-kansanedustaja-loysi-porsaanreian

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Ulkomailla julkisten hankintojen kriteerit on kehitetty taiteeksi, jottei toismaalaiset pääse edes kalkkiviivoille tarjouskilpailuissa.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Esimerkiksi palveluiden tarjoaminen Britanniasta Ranskaan on miltei mahdotonta vaikkapa rakennusalalla. Sen sijaan Suomessa virkamieskunta jakaa innolla verorahoja yhden tuottavuushypyn verran vuodessa Viroon ja Puolaan.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Löytyykö joltakin hyviä perusteluja miksi kilpailutusta ei pitäisi tehdä kansantaloudellisesti järkevimmällä tavalla?

Käyttäjän TeroAhlqvist kuva
Tero Ahlqvist

Lisäksi kilpailutukseen pitäisi hyväksyä sääntö, että jos hankinnasta johtuvat verotulot jäävät omaan kuntaan tai edes Suomeen, siitä pitäisi saada lisäpisteitä. Ei protektionistisin keinoin vaan puhtaasti taloudellisesti.

Vaikka itse vihaan ilmastonmuutoksella kaiken perustelua, niin protektionistisena toimena voisi tuotteeseen laittaa haittakertoimen sen kuljetusmatkan perusteella. Jos ruoka tuodaan toiselta puolen maapalloa, rahti kulkee aina fossiilisilla polttoaineilla.

Kun valtio on ostaja, niin valtiolle veroa maksava yritys ja työntekijä subventoi veroillaan aina tuotteen hintaa. Samoin jos voidaan tarjota työpaikkoja, hankintaan liittyvät säästyneet työttömyyskorvaukset ovat myös subventiota. Nämä tulisi voida ottaa huomioon. Jos tuotetta tarjoaa ylikansallinen korporaatio, jolla on valtava markkinointiorganisaatio tai pientuottaja Kainuusta, ei voida perustella sillä, että jos ylikansallinen organisaatio on täällä kilpailukykyisempi, niin pientuottaja voi tarjota tuotettaan vaikka Norjaan, Portugaliin tai Argentiinaan? PK-yrittäjien kilpailuasema ei ole sama kuin ylikansallisten korporaatioiden, jolloin olisi täysin perusteltua ottaa julkisissa hankinnoissa työllistämis- ja verovaikutukset huomioon. Otetaanhan hävittäjäkaupoissakin vastakaupat huomioon ja pyritään paikalliseen kokoonpanoon, jolloin kokonaispaketissa on kotimainen työllisyys mukana.

Toimituksen poiminnat